22.2.2014

sisustustyyli

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatiin kahvihetkirupatteluhaaste. Inka haluaa jutella meän kaa, ja heitti meille muutaman kysymyksen.

Mä nakitan tämän haasteen BigD:lle (sille meän ukolle). Eli kysytäänkö kysymykset siltä!


1. Mikä on sisustustyylisi?
"Kohtalainen".
Eikun MIKÄ ON SISUSTUSTYYLISI oli kysymys.
"Perinteinen...? Ai ei vai. Nooo mun mielestä tää meän tyyli on suomalais-ugrilainen".

(Ei nyt on pakko vähän muuttaa kysymystä.. )
1.  MITÄ sisustustyylejä sä ylipäätään tiedät, BigD?
"Perinteinen, suomalais-ugrilainen, retro, antiikki, neutraali, valkoinen ja barokki".


Meiltähän siis löytyy oikeesti vähän Omintakeista, vähän Wanhaa, vähän Suomalaista ja  Ranskalaistakin maalaisromantiikkaa, senhän te jo tiedättekin.

Mutta meiltä löytyy myös värejä ja Itämaa-vaikutteista, vai mitä Gini-daami.
Joo meillä on semmosta sekavaa ja sotkusta.




Kamoja  sohvalla ja..  repsottaa vähän sieltä sun täältä ja..

Shhh Gini!!! Ei semmosta saa kertoa blogissa..
Ai pitääks mun silleen niin ku valehdella vai?


Jos verhoja voi rakastaa, niin näitä verhoja minä rakastan!




































































2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
BigD: "TV-huoneeseen".
Helena: "No en sanois TV:tä ja kaljatölkkiä vielä panostamiseksi..
Eli ei o vielä panostettu."

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
BigD: "Moottoripyörään, mönkijään, isoihin koneisiin.. noh kaikennäköisiin ajoneuvohin."
Helena: "No se nyt käyttää rahaa AINA ilman huonoa omaatuntoa.
Minä taas EN JUURI KOSKAAN niin kauan kuin puoli maailmaa kuolee nälkään."

4. Mihin käytät paljon rahaa?
BigD: "Elintarvikkeisiin. Kahviin..  ja sen sommoseen."
Helena: "Mä kuulun Älä osta mitään -liikkeeseen. Siinä on jo yksi jäsen".

5. Mistä onnesta unelmoit?
BigD: "Elämä ois yhtä penkkiurheilua."

6. Mikä ois mielestä huonoin onni?
BigD: "Sähkökatko kesken penkkiurheilun."

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
BigD: "Penkkiurheilussa."

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
BigD: "Pierun."

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
BigD: "Kotoisa nalkutus."

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
Helena: "Hienotunteisuus.. ?"

Keskusteluun saa toki yhtyä muutkin. Miellään. Vaikka anonyymistikin. Osaako teillä miehet kertoa teidän kodin sisustustyylin? Vai onks teilläkin ...suomalais-ugrilainen tyyli.. 

Pitääkö talossa muuten olla yksi ainoa yhtenäinen tyyli vai voiko tyylejä olla monta..? Mitäs mieltä olette! 

Haasteita on tullut muitakin, ainakin
KÄPÄLÄMÄEN KUULUMISIA ja 
Mama ovat meidät haastanneet. Kiitämme huomiosta!!! Selvisimme kuitenkin vain yhdestä haasteesta tällä kertaa :)

Edellinen postaus ponnahti melkein samantien suosituimmaksi postaukseksi ja tuhansien tietoon teidän kaikkien ansiosta. Emme aio unohtaa silvottuja tyttöjä ja naisia, toivottavasti ette tekään. KIITOS tyttöjen puolesta! 


9.2.2014

6000 päivässä. Joka päivä.

Hei te kaikki! Nyt minä olen TODELLA vihainen. Minä rakastan daamejani ja heidän vuokseen taistelen vaik-
ka kuolemaan saakka. Nyt minulle on selvinnyt että te ihmiset ette pidä huolta naisistanne:



"Katseeni liimautui häneen, sillä halusin tietää millä hän leikkaa minut. Odotin isoa veistä, mutta hän veti laukusta pienen puuvillapussin. Hän työnsi pitkät sormensa pussiin ja onki sieltä risan partaterän. Hän käänteli sitä tutkivasti puolelta toiselle.

Aurinko nousi juuri, ja oli niin valoisaa että värit erotti mutta ei yksityiskohtia. Näin kuitenkin terän rosoisessa reunassa kuivunutta verta. Hän sylkäisi siihen ja pyyhki sen hameeseensa. Hänen hangatessaan terää maailma pimeni, kun äiti sitoi silmieni eteen huivin. 

Seuraavaksi tunsin kuinka ihoani, sukupuolielimiäni leikattiin pois. Kuulin tylsän terän äänen, kun se sahasi ihossani edestakaisin. Kun muistelen sitä, tuntuu mahdottomalta uskoa että se tapahtui minulle. Ihan kuin puhuisin jostakusta toisesta. On täysin mahdotona selittää, miltä se tuntuu. Niin kuin joku leikkaisi lihaa reidestä tai katkaisisi käsivarren, paitsi että kyseessä on ihmisruumiin herkkätuntoisin alue." (Dirie 2010, 57-58).
"Kun toinnuin, luulin että kaikki oli ohi, mutta pahin oli vielä edessä. Silmieni suojus oli siirtynyt, ja näin että tappajanainen oli koonnut viereensä nipun akaasiapuun piikkejä. Niillä hän teki reikiä ihooni ja työnsi reikien läpi paksun langan, jolla ompeli minut kiinni. Jalkani olivat aivan turtana mutta niiden väliin koski niin, että olisin halunnut kuolla.."

Viime torstai 6.2. oli kansainvälinen tyttöjen sukupuolielinten silpomisen vastainen päivä. Toimenpide seurauksineen on huomattavasti järkyttävämpi kuin voit edes kuvitella.

Tekstit ovat otteita huippumalli Waris Dirien omaelämäkerrallisesta kirjasta Aavikon kukka 2010.

"Vähäisintä vahinko on poistettaessa vain klitoriksen kärki, mikä vie tytöltä seksuaalisen nautinnon loppuiäksi. Toisessa ääripäässä on infibulaatio, joka tehdään 80 prosentille Somalian naisista. Minulle tehtiin juuri se toimenpide." (Dirie 2010, 276-277).

"Hain katsellani äitiä, mutta hänkin oli mennyt, joten makasin yksin miettimässä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Käännyin katsomaan kiveä. Se oli verestä märkä kuin eläimen teurastuksen jälkeen. Kiven päällä oli pala ihoani, sukupuolielintäni, kuivumassa rauhassa auringossa. Katselin kuinka aurinko nousi keskitaivaalle. Kohdallani ei ollut varjoa, ja kuumuus aaltoili kasvoillani. 

Lopulta äiti ja sisko palasivat. He vetivät minut pensaan suojaan ja tekivät sitten puuni valmiiksi. Niin oli tapana. Puun alle tehtiin pieni maja, jossa saisin levätä ja toipua yksin seuraavat viikot kunnes olisin terve. 

Luulin että kärsimys oli ohi, kunnes piti pissata. Äiti oli kieltänyt minua kävelemästä, ettei ommel avautuisi, sillä siinä tapauksessa se pitäisi ommella uudestaan. Sitä en totisesti halunnut. Minun on päästävä pissalle, sanoin siskolleni. Hänen ilmeensä kertoi ettei hän kannattanut ajatusta. Hän tuli kääntämään minut kyljelleen ja kauhaisi pienen kuopan hiekkaan. Sen kun pissaat. Kun ensimäinen tippa tuli, se poltti ihoa kuin syövyttävä happo. Mustalainen oli jättänyt virtsan ja kuukautisveren poistumista varten vain pienen aukon, josta mahtui tulitikku." (Dirie 2010, 58-59).

"Majassa maatessani aika tunui loputtomalta ja haava tulehtui, niin että sain korkean kuumeen. Häilyin tiedottomuuden rajamailla. 

Seuraavat kaksi viikkoa äiti toi ruokaa ja vettä, mutta muuten makasin yksinäni jalat sidottuina ja odotin haavan paranemista. Jalkani pidettiin haavan paranemiseksi sidottuina yli kuukauden. Kun siteet poistettiin jaloista, näin itseni ensimmäistä kertaa. Näin aivan tasaisen ihoalueen, jossa oli keskellä arpi kuin vetoketju. Se vetoketju oli lopullisesti suljettu. Sukupuolielimeni olivat kiinni kuin umpeen muurattu tiiliseinä, eikä kukaan päässyt sisään ennen kuin hääyönä, jolloin mieheni joko viiltää ne vetsellä auki tai työntyy sisään väkisin. (Dirie 2010, 60-61).

   
"Sydämeni murtuu, kun ajattelen, että tänä vuonna jälleen kaksi miljoonaan pikku tyttöä (siis 6000 tyttöä joka päivä) (huom. unicefin sivuilla kolme miljoonaa) joutuu kokemaan saman minkä minä. Se saa minut tajuamaan, että jokaisena päivänä, jonka kidutus jatkuu, syntyy minun kaltaisiani vihaisia naisia, jotka eivät koskaan saa takaisin sitä mikä heiltä on viety. Silvottujen tyttöjen määrä ei vähene, vaan tosiasiassa se on lisääntymässä. Suuret joukot Eurooppaa ja Yhdysvaltoihin muuttaneita afrikkalaisia ovat vieneet tavan mukanaan.(Dirie 2010, 277).

"Monet samoista ystävistä ovat sanoneet olevansa huolissaan siitä, että joku uskonnollinen kiihkoilija voi yrittää surmata minut, kun menen Afrikkaan. Silti haluan puhua sellaista rikosta vastaan, jota monet äärimuslimit pitävät pyhänä tapana". 

Tyttöjen silpominen on pääosin kulttuurilliseen, ei uskonnolliseen perinteeseen liittyvä tapa. Myös mm. kristittyjä tyttöjä ja naisia silvotaan.   HUOM! Namustellen -blogissa on menossa tämän kirjan arvonta!

"Työni tulee varmasti olemaan vaarallista, ja myönnän pelkääväni. Erityisesti huolissani olen nyt, kun minulla  on vastuullani pieni poika. Uskoni kuitenkin käskee minun olla vahva, koska Jumala johdatti minut tälle tielle aivan erityisestä syystä. Hänellä on minulle työtä

Tämä on minun elämäntehtäväni. Uskon, että Jumala on valinnut kuolinpäiväni jo kauan ennen synnyinpäivääni, joten en voi sitä muuttaa. Voin aivan hyvin ottaa riskin, sillä niinhän olen tehnyt koko ikäni." (Dirie 2010, 279-280)

Silvottu Waris pakotettiin 13-vuotiaana vaimoksi 5 kamelia vastaan 61-vuotiaalle miehelle. Mutta Waris pakeni juoksemalla umpimähkäisesti aavikon poikki kohti tuntematonta tulevaisuuttaan. Pakomatkastaan hän selvisi kuin ihmeen kaupalla. Myöhemmin hänestä tuli tunnettu huippumalli.

Waris Dirie on perustanut säätiönsä taistellakseen tyttöjen silpomista vastaan jo v. 2002, mutta muutti sen nimen aavikonkukaksi 2010, kirjansa ja siitä tehdyn samannimisen elokuvan mukaan. 
Säätiön kotisivut http://www.desertflowerfoundation.org/ 
Kofi Annan nimitti hänet v. -96 Waris Dirien YK:n erityislähettilääksi tekemään työtä tyttöjen silpomisen estämiseksi.

Vuoden 2014 missiona hänellä on pelastaa vuoden 2014 kuluessa 1000 nuorta tyttölasta, aavikon kukkaa, silpomiselta. Säätiö tekee tytön vanhempien kanssa sopimuksen, jossa säätiö tukee perhettä eri tavoin ja perhe pidättäytyy silpomis-rituaalista. Säätiön sivuilla tätä projektia voi kommentoida tuolla: KLIK.

Waris pyytää lahjoitusta, vaikka kuinka pientäkin,  projektin onnistumiseksi ja työn tukemiseksi. Hän tähtää pysyvään muutokseen, tyttöjen kärsimysten loppumiseen.

Waris lupaa sosiaalisessa mediassa julkaista säännöllisesti projektin etenemisestä ja saavutuksista ja raportoi pelastettujen tyttöjen määrän kehittymisestä.


UNICEF maailman suurimpana lastenapujärjestönä tekee myös työtä silpomisen lopettamiseksi.
http://www.unicef.fi/tyttojen-ymparileikkaus

Yleensä toimenpiteestä jää haava, joka ei parane. Tytöt kärsivät usein jatkuvista tulehduksista. Virtsaaminen ja sukupuoliyhdyntä ovat tuskallisia ja lapsen synnyttäminen on hengenvaarallista niin äidille kuin lapsellekin. Toimenpiteen jälkeiseen verenvuotoon monet kuolevat. (Lähde UNICEF).

"Pitkäaikaisseurauksia ovat krooniset ja uusiutuvat virtsateiden ja lantionseudun tulehdukset, joista voi aiheutua hedelmättömyyttä, ulkosynnyttimien nesterakkulat ja paiseet, kivuliaat hermokasvaimet, virtsaamisvaikeudet, kivuliaat kuukautiset, kuukautisveren pakkaantuminen vatsaonteloon, sukupuolinen kylmyys, masennus ja kuolema. Sydämeni murtuu, kun ajattelen, että tänä vuonna jälleen kaksi miljoonaa pikku tyttöä joutuu kokemaan saman minkä minä." (Dirie 2010, 277)

"Vaikka kärsinkin kovasi ympärileikkauksen seurauksista, minua onnisti, sillä asiat olisivat voineet mennä huonomminkin, kuten monille tytöille kävi. Somaliaa kiertäessämme tapasimme perheitä, oiden tyttärien kanssa leikin. Kun tulimme samaan paikkaan toistamiseen, tyttöjä ei enää näkynyt. Kukaan ei kertonut, minne he olivat kadonneet. Heistä ei ylipäänsä puhuttu. He olivat kuolleet silpomisesta johtuvaan verenvuotoon, shokkiin, tulehdukseen ja jäykkäkouristukseen." (Dirie 2010, 62). 

Kokemus on osoittanut, että yhteisöissä tehtävä tiedotustyö on tehokkainta. Kaikki vaikuttajaryhmät, kuten uskonnolliset ja muut johtajat, kätilöt, opettajat ja vanhemmat on saatava mukaan.

Sosiaalisten normien muuttamiseksi tehtävän työn ohella tehdään yhteistyötä valtioiden kanssa, jotta ne kieltävät käytännön lainsäädännöllä ja valvovat, että leikkauksia suorittavat tahot joutuvat vastuuseen. (Lähde UNICEF.)

"Kuten äiti oli ennustanut, en pässyt kivuista millään eroon. Kuukautisveri pakkautui samalla tavalla kuin virtsa, paineen aiheuttama kipu oli sietämätön. Veri poistui tippa kerrallaan. 

Kerroin tädin lääkärille, että kuukautiseni olivat hyvin hankalat ja pyörryin aina kun ne alkoivat. Kipu lamautti minut, enkä tiennyt mitä tehdä. "Voitteko auuttaa? Onko mitään tehtävissä? En kestä enää". En kuitenkaan maininnut hänelle, että minut oli ympärileikattu. En edes ymmärtänyt miten olisin voinut alkaa puhua asiasta. Olin edelleen nuori tyttö, ja kaikki terveydentilaani koskeviin asioihin liittyi tetämättömyyttä, hämmennystä ja häpeää. Enhän ollut varma siitäkään, oliko ongelman syynä ympärileikkaus, sillä luulin yhä että kaikki tytöt oli ympärileikattu kuten minut. Äitini ei ollut pitänyt kipuani mitenkään poikkeuksellisena, sillä kaikki hänen tuntemansa naiset oli ympärileikattu ja kaikilla oli sama tuska. Sitä pidettiin naisen taakkana. (Dirie 2010, 186-187).

Waris Dirien tie kohti korjausleikkausta ei ollut helppo sekään:

Sanoin tädilleni: "Olisiko minun mentävä jollekin ihan tietynlaiselle lääkärille?" Hän katsoi minua terävästi. "Ei". Aloin kuitenkin ymmärtää, että juuri niin minun pitäisi tehdä, muuten saisin kärsiä ja elää vammaisena kolmasosan kuukaudesta. Ymmärsin myös että perheeni ei hyväksyisi tekoani. 

Seuraava askel alkoi valjeta. Minun piti mennä salaa uudestaan lääkäriin ja kertoa ympärileikkauksesta. Menin tohtori Macraen vastaanotolla ja sanoin: Minulta jäi jotakin kertomatta. Olen kotoisin Smaliasta ja minut - -" Oli hirveää kertoa tuo kamala salaisuus vajavaisella englannillani. "Minut on ympärileikattu". 

Kun tukimus oli ohi, hän kysyi hoitajalta oliko sairaalassa ketään somalin taitoista. Hoitaja sanoi, että alhaalla oli työssä somalinainen. Hän toi kuitenkin mukanaan somalimiehen, sillä naista ei ollut löytynyt. Ajattelin: Voi ei! Mikä sukeus. Joudun puhumaan tästä hirveästä asiasta somalimiehen tulkkaamana! Voiko asia enää pahemmaksi kääntyä? 
Tohtori Macrae sanoi: "Selittäkää hänelle, että hänet on ommeltu aivan liian kiinni. En käsitä minten hän on tähän asti selvinnyt. Hänet on leikattava mahdollisimman nopeasti". 

Huomasin heti että somalimies hermostui. Hän mutristi suutaan ja katsoi lääkäriä. Koska ymmärsin hiukan englantia ja huomasin somalimiehen asenteen, tajusin, että jotakin oli vialla. Mies sanoi: "Jos tosiaan haluat, he voivat avata sinut". Katsoin häntä. "Tiedätkö että se on vastoin perinteitä? Tietääkö perheesi tästä?"
"Ei tiedä, Totta puhuakseni, ei."
"Kenen luona asut?"
"Tätini ja enoni".
"Tietävätkö he tästä?"
"Eivät."
"Minä puhuisin ensiksi heidän kanssaan". Nyökkäsin ajatellen. Tyypillinen afrikkalaisen mihenen vastaus. Kiitos neuvosta, veli. Koko juttu on nyt sitten lopussa.

Tohtori Macrae lisäsi, ettei hän voinut leikata heti. Minun oli varattava aika. Tajusin että en voisi ryhtyä siihen, sillä täti saisi tietää. (Dirie 210, 189-190).


"Todellisuudessa minulla oli asiat hyvin. Otetaan vertailukohteeksi Afrikan maaseudulla asuva tyttö, joka joutuu kulkemaan kilometrikaupalla saadakseen vuohilleen vettä, vaikka kuukautiskivut ovat niin ankarat, että hän tuskin pysyy psystyssä. 

Tai vaimo, joka ommellaan uudelleen neulalla ja langalla kuin kangaspala heti synnytyksen jälkeen, että emätin on tiukka hänen miestään varten.  Ja mitä tapahtuu sille tuoreelle vaimolle, joka on yhä tiukasti ommeltu mutta jonka ensimmäinen lapsi on syntymässä? Mitä tapahtuu kun hän menee yksin aavikolle, kuten minun äitini, ja yrittää synnyttää lapsen siellä? 

Valitettavasti tiedän vastauksen. Moni kuolee verenvuotoon synnyttäessään yksinäisyydessä, ja jos hyvin käy, aviomies löytää hänet ennen korppikotkia ja hyeenoja. 

Kun sain ikää ja koulutusta, opin että en ollut ainoa. Terveysongelmat joista olin kärsinyt ympärileikkauksen jälkeen, vaivaavat miljoonia tyttöjä ympäri maailman. Tietämättömyyden rituaalin vuoksi suurin osa Afrikan mantereen naisista saa kärsiä kipuja koko ikänsä.

Huomasitteko kansainvälistä tyttöjen silpomisen vastaista päivää? Näkyikö se tiedotusvälineissä? Tiesitkö ennestään silpomisen raakuudesta, seurauksista ja toimenpiteiden määrää? Kommentteja saa heittää! Myös anonyymisti! Mitä mieltä olet, aiotko kannattaa näitä avustusjärjestöjä? Tiesitkö että myös kristittyjä naisia silvotaan?

Kuka auttaa aavikon naisia, kuten äitiäni, joilla ei ole rahaa eikä valtaa? Jonkun on puhuttava pikkutytön puolesta, jolla ei ole ääntä." (Dirie 2010, 269-270).

Terveisin
Blackie, BigD ja Helena

EDIT  14.2.2014 Meitä on pyydetty lisäämään tänne myös suomalaistoimittaja Meeri Koutaniemen jutun linkit:
Noihin artikkeleihin on tuolla kommenteissakin muutama tainnut viitata.



2.2.2014

PINKEENÄ PINKISTÄ

kOti-asuni. Olen ihan pinkeenä pinkistä.
Tykkäätkö sä pinkistä? 

Olen tykännyt pinkistä aina. Puuterisena pinkki pysyy
muodissakin mukana aina vain.

Pinkki on pyyteettömän rakkauden väri. Uskoa
ihmisen hyvyyteen, toivon ja iloisen odotuksen väri.
Väri jota maailma tarvitsee.

Korukokoelmani on saanut täydennystä pinkistä.

On mun täytyny jotain hyvää elämässä tehdä, kun
blogilahjoja tupsahtelee postilaatikoon. Pinkit
korut ovat Rantapuikon tekemiä. Ihanat! Tulevat
takuuvarmasti käyttöön.


Kattokaa ny kuinka ihanat. 



Lahja tämäkin pinkkimekkoinen hiirulainen.
Sopii rustiikki-ikkunalleni kuin nakutettu.


Ihanaa tää pinkki.
Mä voisin pyöriskellä pinkissä vaikka aina.

Sopiiko pinkki kollille?


Tiesitkö että 1920 luvulle saakka pinkki oli

poikien väri.

(Valokuvassani jättiläistyttö Starry Eyes vauvana.)