9.2.2014

6000 päivässä. Joka päivä.

Hei te kaikki! Nyt minä olen TODELLA vihainen. Minä rakastan daamejani ja heidän vuokseen taistelen vaik-
ka kuolemaan saakka. Nyt minulle on selvinnyt että te ihmiset ette pidä huolta naisistanne:



"Katseeni liimautui häneen, sillä halusin tietää millä hän leikkaa minut. Odotin isoa veistä, mutta hän veti laukusta pienen puuvillapussin. Hän työnsi pitkät sormensa pussiin ja onki sieltä risan partaterän. Hän käänteli sitä tutkivasti puolelta toiselle.

Aurinko nousi juuri, ja oli niin valoisaa että värit erotti mutta ei yksityiskohtia. Näin kuitenkin terän rosoisessa reunassa kuivunutta verta. Hän sylkäisi siihen ja pyyhki sen hameeseensa. Hänen hangatessaan terää maailma pimeni, kun äiti sitoi silmieni eteen huivin. 

Seuraavaksi tunsin kuinka ihoani, sukupuolielimiäni leikattiin pois. Kuulin tylsän terän äänen, kun se sahasi ihossani edestakaisin. Kun muistelen sitä, tuntuu mahdottomalta uskoa että se tapahtui minulle. Ihan kuin puhuisin jostakusta toisesta. On täysin mahdotona selittää, miltä se tuntuu. Niin kuin joku leikkaisi lihaa reidestä tai katkaisisi käsivarren, paitsi että kyseessä on ihmisruumiin herkkätuntoisin alue." (Dirie 2010, 57-58).
"Kun toinnuin, luulin että kaikki oli ohi, mutta pahin oli vielä edessä. Silmieni suojus oli siirtynyt, ja näin että tappajanainen oli koonnut viereensä nipun akaasiapuun piikkejä. Niillä hän teki reikiä ihooni ja työnsi reikien läpi paksun langan, jolla ompeli minut kiinni. Jalkani olivat aivan turtana mutta niiden väliin koski niin, että olisin halunnut kuolla.."

Viime torstai 6.2. oli kansainvälinen tyttöjen sukupuolielinten silpomisen vastainen päivä. Toimenpide seurauksineen on huomattavasti järkyttävämpi kuin voit edes kuvitella.

Tekstit ovat otteita huippumalli Waris Dirien omaelämäkerrallisesta kirjasta Aavikon kukka 2010.

"Vähäisintä vahinko on poistettaessa vain klitoriksen kärki, mikä vie tytöltä seksuaalisen nautinnon loppuiäksi. Toisessa ääripäässä on infibulaatio, joka tehdään 80 prosentille Somalian naisista. Minulle tehtiin juuri se toimenpide." (Dirie 2010, 276-277).

"Hain katsellani äitiä, mutta hänkin oli mennyt, joten makasin yksin miettimässä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Käännyin katsomaan kiveä. Se oli verestä märkä kuin eläimen teurastuksen jälkeen. Kiven päällä oli pala ihoani, sukupuolielintäni, kuivumassa rauhassa auringossa. Katselin kuinka aurinko nousi keskitaivaalle. Kohdallani ei ollut varjoa, ja kuumuus aaltoili kasvoillani. 

Lopulta äiti ja sisko palasivat. He vetivät minut pensaan suojaan ja tekivät sitten puuni valmiiksi. Niin oli tapana. Puun alle tehtiin pieni maja, jossa saisin levätä ja toipua yksin seuraavat viikot kunnes olisin terve. 

Luulin että kärsimys oli ohi, kunnes piti pissata. Äiti oli kieltänyt minua kävelemästä, ettei ommel avautuisi, sillä siinä tapauksessa se pitäisi ommella uudestaan. Sitä en totisesti halunnut. Minun on päästävä pissalle, sanoin siskolleni. Hänen ilmeensä kertoi ettei hän kannattanut ajatusta. Hän tuli kääntämään minut kyljelleen ja kauhaisi pienen kuopan hiekkaan. Sen kun pissaat. Kun ensimäinen tippa tuli, se poltti ihoa kuin syövyttävä happo. Mustalainen oli jättänyt virtsan ja kuukautisveren poistumista varten vain pienen aukon, josta mahtui tulitikku." (Dirie 2010, 58-59).

"Majassa maatessani aika tunui loputtomalta ja haava tulehtui, niin että sain korkean kuumeen. Häilyin tiedottomuuden rajamailla. 

Seuraavat kaksi viikkoa äiti toi ruokaa ja vettä, mutta muuten makasin yksinäni jalat sidottuina ja odotin haavan paranemista. Jalkani pidettiin haavan paranemiseksi sidottuina yli kuukauden. Kun siteet poistettiin jaloista, näin itseni ensimmäistä kertaa. Näin aivan tasaisen ihoalueen, jossa oli keskellä arpi kuin vetoketju. Se vetoketju oli lopullisesti suljettu. Sukupuolielimeni olivat kiinni kuin umpeen muurattu tiiliseinä, eikä kukaan päässyt sisään ennen kuin hääyönä, jolloin mieheni joko viiltää ne vetsellä auki tai työntyy sisään väkisin. (Dirie 2010, 60-61).

   
"Sydämeni murtuu, kun ajattelen, että tänä vuonna jälleen kaksi miljoonaan pikku tyttöä (siis 6000 tyttöä joka päivä) (huom. unicefin sivuilla kolme miljoonaa) joutuu kokemaan saman minkä minä. Se saa minut tajuamaan, että jokaisena päivänä, jonka kidutus jatkuu, syntyy minun kaltaisiani vihaisia naisia, jotka eivät koskaan saa takaisin sitä mikä heiltä on viety. Silvottujen tyttöjen määrä ei vähene, vaan tosiasiassa se on lisääntymässä. Suuret joukot Eurooppaa ja Yhdysvaltoihin muuttaneita afrikkalaisia ovat vieneet tavan mukanaan.(Dirie 2010, 277).

"Monet samoista ystävistä ovat sanoneet olevansa huolissaan siitä, että joku uskonnollinen kiihkoilija voi yrittää surmata minut, kun menen Afrikkaan. Silti haluan puhua sellaista rikosta vastaan, jota monet äärimuslimit pitävät pyhänä tapana". 

Tyttöjen silpominen on pääosin kulttuurilliseen, ei uskonnolliseen perinteeseen liittyvä tapa. Myös mm. kristittyjä tyttöjä ja naisia silvotaan.   HUOM! Namustellen -blogissa on menossa tämän kirjan arvonta!

"Työni tulee varmasti olemaan vaarallista, ja myönnän pelkääväni. Erityisesti huolissani olen nyt, kun minulla  on vastuullani pieni poika. Uskoni kuitenkin käskee minun olla vahva, koska Jumala johdatti minut tälle tielle aivan erityisestä syystä. Hänellä on minulle työtä

Tämä on minun elämäntehtäväni. Uskon, että Jumala on valinnut kuolinpäiväni jo kauan ennen synnyinpäivääni, joten en voi sitä muuttaa. Voin aivan hyvin ottaa riskin, sillä niinhän olen tehnyt koko ikäni." (Dirie 2010, 279-280)

Silvottu Waris pakotettiin 13-vuotiaana vaimoksi 5 kamelia vastaan 61-vuotiaalle miehelle. Mutta Waris pakeni juoksemalla umpimähkäisesti aavikon poikki kohti tuntematonta tulevaisuuttaan. Pakomatkastaan hän selvisi kuin ihmeen kaupalla. Myöhemmin hänestä tuli tunnettu huippumalli.

Waris Dirie on perustanut säätiönsä taistellakseen tyttöjen silpomista vastaan jo v. 2002, mutta muutti sen nimen aavikonkukaksi 2010, kirjansa ja siitä tehdyn samannimisen elokuvan mukaan. 
Säätiön kotisivut http://www.desertflowerfoundation.org/ 
Kofi Annan nimitti hänet v. -96 Waris Dirien YK:n erityislähettilääksi tekemään työtä tyttöjen silpomisen estämiseksi.

Vuoden 2014 missiona hänellä on pelastaa vuoden 2014 kuluessa 1000 nuorta tyttölasta, aavikon kukkaa, silpomiselta. Säätiö tekee tytön vanhempien kanssa sopimuksen, jossa säätiö tukee perhettä eri tavoin ja perhe pidättäytyy silpomis-rituaalista. Säätiön sivuilla tätä projektia voi kommentoida tuolla: KLIK.

Waris pyytää lahjoitusta, vaikka kuinka pientäkin,  projektin onnistumiseksi ja työn tukemiseksi. Hän tähtää pysyvään muutokseen, tyttöjen kärsimysten loppumiseen.

Waris lupaa sosiaalisessa mediassa julkaista säännöllisesti projektin etenemisestä ja saavutuksista ja raportoi pelastettujen tyttöjen määrän kehittymisestä.


UNICEF maailman suurimpana lastenapujärjestönä tekee myös työtä silpomisen lopettamiseksi.
http://www.unicef.fi/tyttojen-ymparileikkaus

Yleensä toimenpiteestä jää haava, joka ei parane. Tytöt kärsivät usein jatkuvista tulehduksista. Virtsaaminen ja sukupuoliyhdyntä ovat tuskallisia ja lapsen synnyttäminen on hengenvaarallista niin äidille kuin lapsellekin. Toimenpiteen jälkeiseen verenvuotoon monet kuolevat. (Lähde UNICEF).

"Pitkäaikaisseurauksia ovat krooniset ja uusiutuvat virtsateiden ja lantionseudun tulehdukset, joista voi aiheutua hedelmättömyyttä, ulkosynnyttimien nesterakkulat ja paiseet, kivuliaat hermokasvaimet, virtsaamisvaikeudet, kivuliaat kuukautiset, kuukautisveren pakkaantuminen vatsaonteloon, sukupuolinen kylmyys, masennus ja kuolema. Sydämeni murtuu, kun ajattelen, että tänä vuonna jälleen kaksi miljoonaa pikku tyttöä joutuu kokemaan saman minkä minä." (Dirie 2010, 277)

"Vaikka kärsinkin kovasi ympärileikkauksen seurauksista, minua onnisti, sillä asiat olisivat voineet mennä huonomminkin, kuten monille tytöille kävi. Somaliaa kiertäessämme tapasimme perheitä, oiden tyttärien kanssa leikin. Kun tulimme samaan paikkaan toistamiseen, tyttöjä ei enää näkynyt. Kukaan ei kertonut, minne he olivat kadonneet. Heistä ei ylipäänsä puhuttu. He olivat kuolleet silpomisesta johtuvaan verenvuotoon, shokkiin, tulehdukseen ja jäykkäkouristukseen." (Dirie 2010, 62). 

Kokemus on osoittanut, että yhteisöissä tehtävä tiedotustyö on tehokkainta. Kaikki vaikuttajaryhmät, kuten uskonnolliset ja muut johtajat, kätilöt, opettajat ja vanhemmat on saatava mukaan.

Sosiaalisten normien muuttamiseksi tehtävän työn ohella tehdään yhteistyötä valtioiden kanssa, jotta ne kieltävät käytännön lainsäädännöllä ja valvovat, että leikkauksia suorittavat tahot joutuvat vastuuseen. (Lähde UNICEF.)

"Kuten äiti oli ennustanut, en pässyt kivuista millään eroon. Kuukautisveri pakkautui samalla tavalla kuin virtsa, paineen aiheuttama kipu oli sietämätön. Veri poistui tippa kerrallaan. 

Kerroin tädin lääkärille, että kuukautiseni olivat hyvin hankalat ja pyörryin aina kun ne alkoivat. Kipu lamautti minut, enkä tiennyt mitä tehdä. "Voitteko auuttaa? Onko mitään tehtävissä? En kestä enää". En kuitenkaan maininnut hänelle, että minut oli ympärileikattu. En edes ymmärtänyt miten olisin voinut alkaa puhua asiasta. Olin edelleen nuori tyttö, ja kaikki terveydentilaani koskeviin asioihin liittyi tetämättömyyttä, hämmennystä ja häpeää. Enhän ollut varma siitäkään, oliko ongelman syynä ympärileikkaus, sillä luulin yhä että kaikki tytöt oli ympärileikattu kuten minut. Äitini ei ollut pitänyt kipuani mitenkään poikkeuksellisena, sillä kaikki hänen tuntemansa naiset oli ympärileikattu ja kaikilla oli sama tuska. Sitä pidettiin naisen taakkana. (Dirie 2010, 186-187).

Waris Dirien tie kohti korjausleikkausta ei ollut helppo sekään:

Sanoin tädilleni: "Olisiko minun mentävä jollekin ihan tietynlaiselle lääkärille?" Hän katsoi minua terävästi. "Ei". Aloin kuitenkin ymmärtää, että juuri niin minun pitäisi tehdä, muuten saisin kärsiä ja elää vammaisena kolmasosan kuukaudesta. Ymmärsin myös että perheeni ei hyväksyisi tekoani. 

Seuraava askel alkoi valjeta. Minun piti mennä salaa uudestaan lääkäriin ja kertoa ympärileikkauksesta. Menin tohtori Macraen vastaanotolla ja sanoin: Minulta jäi jotakin kertomatta. Olen kotoisin Smaliasta ja minut - -" Oli hirveää kertoa tuo kamala salaisuus vajavaisella englannillani. "Minut on ympärileikattu". 

Kun tukimus oli ohi, hän kysyi hoitajalta oliko sairaalassa ketään somalin taitoista. Hoitaja sanoi, että alhaalla oli työssä somalinainen. Hän toi kuitenkin mukanaan somalimiehen, sillä naista ei ollut löytynyt. Ajattelin: Voi ei! Mikä sukeus. Joudun puhumaan tästä hirveästä asiasta somalimiehen tulkkaamana! Voiko asia enää pahemmaksi kääntyä? 
Tohtori Macrae sanoi: "Selittäkää hänelle, että hänet on ommeltu aivan liian kiinni. En käsitä minten hän on tähän asti selvinnyt. Hänet on leikattava mahdollisimman nopeasti". 

Huomasin heti että somalimies hermostui. Hän mutristi suutaan ja katsoi lääkäriä. Koska ymmärsin hiukan englantia ja huomasin somalimiehen asenteen, tajusin, että jotakin oli vialla. Mies sanoi: "Jos tosiaan haluat, he voivat avata sinut". Katsoin häntä. "Tiedätkö että se on vastoin perinteitä? Tietääkö perheesi tästä?"
"Ei tiedä, Totta puhuakseni, ei."
"Kenen luona asut?"
"Tätini ja enoni".
"Tietävätkö he tästä?"
"Eivät."
"Minä puhuisin ensiksi heidän kanssaan". Nyökkäsin ajatellen. Tyypillinen afrikkalaisen mihenen vastaus. Kiitos neuvosta, veli. Koko juttu on nyt sitten lopussa.

Tohtori Macrae lisäsi, ettei hän voinut leikata heti. Minun oli varattava aika. Tajusin että en voisi ryhtyä siihen, sillä täti saisi tietää. (Dirie 210, 189-190).


"Todellisuudessa minulla oli asiat hyvin. Otetaan vertailukohteeksi Afrikan maaseudulla asuva tyttö, joka joutuu kulkemaan kilometrikaupalla saadakseen vuohilleen vettä, vaikka kuukautiskivut ovat niin ankarat, että hän tuskin pysyy psystyssä. 

Tai vaimo, joka ommellaan uudelleen neulalla ja langalla kuin kangaspala heti synnytyksen jälkeen, että emätin on tiukka hänen miestään varten.  Ja mitä tapahtuu sille tuoreelle vaimolle, joka on yhä tiukasti ommeltu mutta jonka ensimmäinen lapsi on syntymässä? Mitä tapahtuu kun hän menee yksin aavikolle, kuten minun äitini, ja yrittää synnyttää lapsen siellä? 

Valitettavasti tiedän vastauksen. Moni kuolee verenvuotoon synnyttäessään yksinäisyydessä, ja jos hyvin käy, aviomies löytää hänet ennen korppikotkia ja hyeenoja. 

Kun sain ikää ja koulutusta, opin että en ollut ainoa. Terveysongelmat joista olin kärsinyt ympärileikkauksen jälkeen, vaivaavat miljoonia tyttöjä ympäri maailman. Tietämättömyyden rituaalin vuoksi suurin osa Afrikan mantereen naisista saa kärsiä kipuja koko ikänsä.

Huomasitteko kansainvälistä tyttöjen silpomisen vastaista päivää? Näkyikö se tiedotusvälineissä? Tiesitkö ennestään silpomisen raakuudesta, seurauksista ja toimenpiteiden määrää? Kommentteja saa heittää! Myös anonyymisti! Mitä mieltä olet, aiotko kannattaa näitä avustusjärjestöjä? Tiesitkö että myös kristittyjä naisia silvotaan?

Kuka auttaa aavikon naisia, kuten äitiäni, joilla ei ole rahaa eikä valtaa? Jonkun on puhuttava pikkutytön puolesta, jolla ei ole ääntä." (Dirie 2010, 269-270).

Terveisin
Blackie, BigD ja Helena

EDIT  14.2.2014 Meitä on pyydetty lisäämään tänne myös suomalaistoimittaja Meeri Koutaniemen jutun linkit:
Noihin artikkeleihin on tuolla kommenteissakin muutama tainnut viitata.



84 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

Eipä näkynyt eikä kuulunut kyllä missään! Ja minäkin kotona koko ajan radio auki!
Tämä on jotain niin käsityämättömän kamalaa, että tätä pitäisi huutaa isoon ääneen JOKA PÄIVÄ!
Kiitos tästä kyyneleet silmiin saavasta postauksesta, mä taidan linkittää tämän omaan blogiini ja toivon että mahdollisimman moni tekee saman.
Ja sitten heti sen jälkeen etsin sen oman tieni auttaa.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos Pepi, vastauksesi saa ainakin minun silmänurkat kostumaan. Auttamisteitä on tosiaan useampia, itse jaksoin nämä kaksi tutkailla esille. Itsekin me pöyristyttiin. Että vielä 2014 nainen on lähinnä eläimen asemassa. 130 miljoonaa naista siis (tällä hetkellä elävät ja silvotut).

Pepi kirjoitti...

Mä muuten linkitin tämän myös faceen!
Asia on niin tärkeä...että voipi olla vähän liikennettä sun blogissasi....

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

HYVÄ. Passaa! Linkitellä ja jakaa saa niin paljon kuin sielu sietää. Ihan kaikki!

Matkatar kirjoitti...

Eipä näkynyt täällä Espanjankaan tiedotusvälineissä missään :(
Täytyypä itsekin linkittää postauksesi, kokosit niin hyvin tähän kaiken tarpeellisen.
Toimenpiteen raakuudesta tiesin suurinpiirtein lähinnä sen Aavikon kukka -elokuvan ja joidenkin kirjoitusten perusteella, mutta laajuudesta en. Tämä jos joku on hyvä syy auttaa vaikka joka keräykseen ei osallistuisikaan!

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos Matkatar. En kyllä huomannut minäkään kansainväliseksi julistettua silpomisen vastaista päivää missään muualla kuin fb:ssä yksi tuttu oli jakanut unicefin postauksen ja kuvan. Tähän jos esim. kaikki miehet reagoisivat yhtä innokkaasti kuin meneillään olevaan urheiluun niin voisi tyttölasten tulevaisuus olla ihan toinen.

Hyvä Mieli kirjoitti...

Järkyttävää. Surullista, Sairasta. Tämän laajuutta on vaikea edes ajatella...

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Aivan. Itseäni yllätti että silpomisen lievinkin muoto vammauttaa pahasti ja pysyvästi.

Me kaikki yhdessä voidaan auttaa niitä jotka tätä pohjimmiltaan sosiaalis-kulttuurillis-ongelmaa kitkevät pois. Ilman tiedonjakoa ja konkreettisia tekoja silpomisrituaali on ja pysyy. ..Tai kenties pahenee?

AnnaS kirjoitti...

Mielestäni tyttöjen ympärileikkauksista on ollut puhetta viimeaikoina, mutta että sitä edelleen tehdään tässä laajuudessa. Niin julmaa ja sairasta -ja joillekin "normaali" osa kulttuuria!!
Taidan kanssa linkata tämän f-bookiin.

AnnaS kirjoitti...

Tämä juttu tuli mieleen. Jutussa on myös linkki kuviin, joita en uskaltanut katsoa.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1390023954656

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos AnnaS. Mitä useampi tätä rummutta sen parempi!

Kertokaa miten saadaan kaikki mahdolliset miehet mukaan?? Luulisi ettei kukaan mieskään voi hyväksyä millään tasolla tällaista tyttöjen ja naisten tuhoamista. No nyt juuri ainakin meidän mies on tiukasti penkkiurheilemassa.

Rantakasvi kirjoitti...

Tein aiheesta pienen jutun blogiini ja linkitin siitä tänne.

Kiitos tärkeästä aiheesta!

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hyvä juttu Rantakasvi! Ja me tullaan kommentoimaan. Tästä ei vaan voi nyt vaieta.

Cheri kirjoitti...

No, täällä vasta törmäsin tähän tietoon. Pelkkä lukeminen jo sattui niin, että kyyneleet kirposivat. On maailman suurinta typeryyttä hyväksyä väärinkäytökset ja julmuudet "koska niin on aina tehty". Se, että niin on aina tehty ei tarkoita, että se on oikein. En tosiaankaan tiennyt, että myös kristittyjä tyttöjä silvotaan. Hyvä Blackie, tästä asiasta ei voi puhua liikaa. Avustan kehitysmaiden tyttöjen koulutusohjelmaa, mutta tuntuu vielä tärkeämmältä pelastaa tyttöjä tältä kauhealta kohtalolta, joka silpoo paitsi sukupuolielimet myös mielen ja koko elämän.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei Cheri, yhtä pöyristyneinä ollaan täällä mekin. Itsekin olen mieltänyt sen uskonnolliseksi ongelmaksi, mutta sitä se ei ole vaan afrikan ja lähi-idän yhteinen kulttuuriperimä yli uskontorajojen.

Rantapuikko kirjoitti...

Järkyttävää, ihan paha mieli tulee.. voi noita tyttö parkoja ..

Saraheinä kirjoitti...

En kyllä kuullut mitään tuosta silpomisen vastaisesta päivästä mediasta. Tämä on niin kamala asia, ettei ihmekään, että länsimainen maailma haluaa olla siitä tietämätön. Aivan hirveää, että tyttöjen naispuoliset sukulaiset antavat tämän järjettömän tavan jatkua, vaikka ovat itse kokeneet sen seuraukset. Miten vaikuttaa tapaan, joka on noin syvällä heidän kulttuurissaan...?

Seijastiina kirjoitti...

Ai kauheeta :(
Nyt tuli suru ihan, voi sentään.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Leikkaamaton nainen on usein joutunut syrjityksi. Naimattomaksi jääminen on ollut pahempi kohtalo kuin leikkaaminen, ovat äidit varmaan ajatelleet.

Tämän postauksen tarkoituksena on muuttaa asianlaita. Kaikki on mahdollista.

Eeviregina kirjoitti...

Pikku hiljaa asenne tuohon kammottavaan rituaaliin alkaa muuttua.
Keniassa on Sley:llä turvakoteja nuorille tytöille, jotka ovat vaarassa joutua silpomisen uhreiksi. Tytöt karkaavat perheiltään näihin turvakoteihin asumaan ja käymään koulua.
Keniassa ja Tansaniassa on myös Fida:lla turvakoteja. Niitä voi auttaa vaikkapa ryhtymällä yhteisökummiksi. Myös Ugandassa on Fidalla turvakotitoimintaa.
Mieheni on kuvannut Keniassa näiden järjestöjen toimintaa ja tyttöjen elämä on siellä aika järkyttävää.

Eeviregina kirjoitti...

Tarkoitan, että elämä on järkyttävää ilman näiden järjestöjen apua. Voitte vaan kuvitella, kun oma äiti tai täti pakottaa ympärileikkausrituaaliin...

Mamma N kirjoitti...

Olen lukenut kirjan. Vaikka vaikeaa se oli. Hyvä kun postasit tästä aiheesta.

Reetta kirjoitti...

Olipa todella koskettava postaus. Aihe on rankka ja ajankohtainen päivittäin, hienoa että kirjoitit asiasta!

pirkko kirjoitti...

Valitettavasti tiesin tästä. Hyvä kun postasit, tärkeä asia. Laitan myös facebookkiin tähän linkin.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos Eeviregina lisävalaistuksesta. Miehesi on käynyt paikanpäällä kuvaamassa, joten tiedät mistä puhut. Pitää tutustua tuohon turvakotiasiaankin ja kummitoimintaan.

Kiitos Mamma N. joo kirjasta on tehty mahtava elokuvaversiokin, joka on saanut kai aika valtaisan suosion.

Ja Reetta, kiva kun tulit käymään ja kommenotimaan, joo kansainvälinen silpomisen vastainen päivä pani tutkimaan mistä tässä oikein onkaan kysymys.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei Pirkko! Kiitos!
Mahtavaa että porukat linkittelee ja jakaa ihan oma-aloitteisesti. Kiitän tyttölasten puolesta!

Anzu-Anssu kirjoitti...

Jaoin myös FB:ssä tämän postauksen.
En vain itse kyennyt vielä lukemaan kuin pienissä pätkissä pari ekaa otetta, alkoi tekemään niin pahaa ja huimaamaan :(. Taidan ehkä liikaa eläytyä tällaisiin, en pysty edes mitään synnytys-juttujakaan katsomaan kuuntelemaan ilman tällaista huonoa oloa ja silmissä mustumista...
Mutta tärkeä aihe, enkä kyllä hirveästi huomannut asiasta uutisointia :/.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos Anzu-Anssu.
Joo tämä ei taida olla kovin trendikäs aihe medialle..

Riitta Sinikka kirjoitti...

Johanna kirjoitti...

Aivan käsittämätöntä että tätä tapahtuu jatkuvasti. Pisti taas miettimään miten onnellisessa asemassa me täällä ollaan, ei pitäisi turhista nurista.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

6000 päivässä. Joka päivä. Aina vain.

Jael kirjoitti...

Olen afrikkalaisten kanssa tekemisissä viikottain mutta koska he ovat täällä lastensa sydänvikojen johdosta en ole viitsinyt kysyä onko heitä leikattu mutta varmaan heidän joukossaan sellaisia on(esim. Tansaniasta ja Sansibarista kotoisin olevia). Järkyttävät nuo luvut! Nuoria naisia uhkaavat tuon lisäksi muutkin kamaluudet,kuten kunniamurhat (täällä Israelissa arabiväestön joukossa yhä edelleen silloin tällöin) ja lapsimorsiamien naittaminen vanhemmille miehille.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei Jael! Kiitos kun kommentoit!
Aivan, naisen asema on surkea. Siitä asemasta käsin ja köyhyyden keskeltä on vaikea taistella valtaa vastaan ilman ulkopuolisten tukea ja apua.
Ja nuo luvut todentotta, ne ovat aivan tyrmäävän järkyttävät. Minun piti tarkistaa monista lähteistä ennen kuin uskoin.

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Joo ei ole mediassa näkynyt silpomisen vastaista päivää:/

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Ei niin. Pyyhkeitä medialle.

Pirjo kirjoitti...

Kamalaa tämä on.
Joku aika sitten luin helsingin sanomien nettisivulta Hetki ennen silpomista- juttua, siinä kuvaaja Meeri Koutaniemi seurasi kahden nuoren tytön ympärileikkausta Keniassa.
Laitan osoitteen tähän
http://www.hs.fi/datajournalismi/a1305766700849

Tiina / Namustellen kirjoitti...

Kävin tuolla Matkattaren blogissa ensin ja kommentoin siellä, että muistaakseni Aamulehdessä oli artikkeli /haastattelu silvotusta naisesta joka asuu nykyisin Suomessa. Surullista luettavaa, mutta tämä kirjan teksti oli suorastaan karmaisevaa. Kylmät väreen kulkee edelleen. Tuo kristittyjen silpominen oli aivan uusi asia minulle.

Varsin heppoisesti on media asiaan suhtautunut ja siitä tiedottanut, tietoa todellakin pitäisi jakaa ja tuoda ihmisten tietoisuuteen. Harmillisesti tämän päivän media on ylipäätään aika hampaaton ja tarttuu todellisiin Aiheesiin varsin harvoin. Valitettavasti esim. lehtiartikkeleita tehdään myös varsin kevyin perustein ilman kunnollista faktapohjaa ja taustatietoja. Tutkiva ja tiedottava journalismi kunniaan!

Tiina / Namustellen kirjoitti...

Linkkasin Blackien kuvalla tänne tekstiin.

Anonyymi kirjoitti...

Tämän lukeminen veti hiljaiseksi. Moniko oikeasti tietää, mikä merkitys ympärileikkauksella on naiselle ja mitkä sen seuraukset ovat? Tietoa on levitettävä. Tällainen naisten silpominen on patriarkaalisen yhteiskunnan peruja, jossa nainen on miehen omaisuutta ja lasten synnyttäjä eikä hänellä ole omaa itsenäistä ihmisarvoa tai minkäänlaisia oikeuksia. Ympärileikkaus on myös käsitteenä mitätön kuvaamaan totaalista sukupuolielinten silpomista.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei! Kiitos kommenteista teillekin Pirjo ja Tiina. Tuohon Koutaniemen juttuun törmäsin itsekin tietoa etsiessäni. Hyvä kun mainitsit, itse unohdin.

Ja kiitos linkittämisistä. Jo yhdenkin ihmisen lahjoitus voi pelastaa. Lahja äidiltä äidillle. Tai mieheltä naiselle.

Kun tarpeeksi moni tukee silpomisen vastaista tehtävää työtä, kamelin selkä taittuu ja käänne parempaan suuntaan lähtee kunnolla käyntiin.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos kommentista anonyymi! Ympärileikkaus on tosiaan todella huono sana, se rinnastetaan poikien ympärileikkaukseen, eikä siten kuvaa ollenkaan tyttöihin kohdistuvan toimenpiteen raakuutta ja lopullisia vaikutuksia.

Pihi nainen kirjoitti...

Tärkeä postaus, kiitos! Minua pöyristytti kun kuin pari päivää sitten luin jonkun todenneen Koutaniemen kuvat tyttöjen silpomisista pelkäksi raflaavuuden tavoitteluksi. Itse nostan hattua kaikille, jotka nostavat tätä asiaa esiin ja siten saavat tätä karmeaa toimintaa vähenemään tiedostamisen lisääntyessä.

Taru kirjoitti...

Lisäksi voi liittyä vaikka Unifemin kuukausilahjoittajaksi, jossa aihe on myöskin agendalistall tyttöjen silpomisen lopettaminen:
http://www.unwomen.fi/uutiset/nollatoleranssi-tyttojen-ymparileikkaukselle/

Ja muuten, jos en itse olisi Unifemin tukijana, en tuosta päivästä olisi tiennyt mitään. Se on väärin, niin väärin.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos kommentista Pihi nainen. Todellakin nostamme hattua myös Koutaniemelle, ja esim. Waris Dirie itse on hengenvaarassa toimintansa vuoksi.

Ja kiitos Taru! Mahtavasti tulee lisätietoja ja hyviä linkkejä teiltä monilta.

Ovatkohan muuten järjestöt informoineet huonosti vai eikö media vain välitä ?

Me Like kirjoitti...

Tässä vielä kerran se Koutaniemen kirjoitus Hesarissa tammikuun alussa: http://www.hs.fi/datajournalismi/Hetki+ennen+silpomista++suomalaiskuvaaja+todisti+kahden+tyt%C3%B6n+ymp%C3%A4rileikkausta+Keniassa/a1305766700849

Ajatella, että jutun kuvat poikivat Suomessa kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Olisi luullut kantelun kohdistuvan ihimisoikeustuomioistuimeen asiaSISÄLLÖSTÄ, ja aiheesta, että 6000 tyttöä joka päivä tulee silvotuksi tavalla, joka määrittää heidän l0ppuelämänsä!

Pepi kirjoitti...

Taitaa olla niin, että media ei välitä! Kuten sanoit, tämä ei ole mediaseksikästä :/
Mutta hyvinpä on esimerkiksi uutisetkin unohtaneet, ei missään päivän mittaan edes puolta sanaa. En nyt muista mikä oli päivän agenda, ei ilmeisesti mitään merkittävää koskapa ei mitään muistikuvaa.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Me Like, aivan, olin aika ymmälläni itsekin kun luin jutun!

Ja Punatukka. Edes vapaaehtoistyöntekijät itse eivät mielellään valitse avustukohteekeen sukupuolielinten silpomisen vastustamista, koska se vain on vaikea aihe esim. varoja kerättäessä ja yhteistyökumppaneita haettaessa. Tiedän, sillä olen itse tehnyt aikoinaan 10 vuotta vapaaehtoistyötä ohjaten keräysvarat Unicefille, oman ryhmäni vetäjänä ja puheenjohtajana. Unicef on muuten parhaimmistoa vertailuissa varojenkäyttötehokkuudessa. Eurosta menee 77senttiä kohteeseen, 23senttiä keräys- ja hallintokuluihin (siihen sisältyy siis myös henkilökunnan palkat, Suomen Unicefin organisaatio on kevyt). Kirjanpito on avointa ja läpinäkyvää, myös huonosti onnistuneista projekteista raportoidaan rehellisesti ja ne jäädytetään heti jos ongelmia ilmenee. Mutta en muista että olisimme vapaaehtoisryhmässämme kertaakaan valinneet silpomisen vastustamista avustuskohteeksemme.

Mervi kirjoitti...

Järkyttävää julmuutta!! Linkitin sun postauksen blogissani, oli niin kattavasti kirjoitettu. Eipä tästä kauheesti tiedotusvälineet rummuttaneet...

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei Mervi, kiitos kovasti!
Mitä useampi tästä tietää, sitä useampi myös tekee lahjoituksen parhaaksi katsomalleen avustusjärjestölle.
Toivottavasti suomalaiset naiset ja miehet näyttävät maailmalle mallia. Olemmehan parhaimmistoa urheilussakin.(syrjäsilmällä seurataan Suomen hopamitalijuhlintaa)

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Tämän postaukseni myötä on ilmaantunut valloittavia uusia blogeja, joihin liityn lukijaksi heti kun lukija-palkki taas toimii. Minä en ainakaan näe omilla enkä kenenkään muunkaan sivulla lukijapalkkia. Jokin bloggeri-häikkä?

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Ja kiitos kaikille teille kävijöille myös, teitä on jo nyt lähes tuhat, muutetaan yhdessä maailma! Tästä se voi alkaa! Tämä postaus on nousemassa suosituimmat-listallani varmasti suosituimmaksi postauksekseni ever. (hyvä niin, heinäseiväs-postaukseni joutaa jo väistymään...:))

Timo Lampi kirjoitti...

Niin tyttöjen (naisten), kuin poikien (miesten) silpominen on täysin järjetöntä ja ankarasti tuomittavaa. Millä se saadaan loppumaan, sitä en tiedä, mutta toivottavasti viisaammat sen keksivät.

mama kirjoitti...

Nyt oli kyllä asiallinen postaus! Miten tänä päivänä voi vielä tämmöistä tapahtua? Ihminen on ihmiselle susi!

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos kommenteista Timo ja mama! Jokainen näkemys ja kommentti on tervetullut.

Kopsasin tähän facebookista viisaan ja vapaaehtoistyötä tehneen kommentin:
"Kansainvälistä painostusta, paikalliseen kulttuurin vaikuttamista ja elinolojen kohentamista. Muutoksen resepeti on jo tiedossa." Tavalliset immeiset voivat tukea lahjoituksin tätä työtä.

Köyhyys ja vallanhalu ovat varmaan se yhdistelmä, josta perinne juontuu. Leikkaamattomasta tytöstä ei ole saanut sitä 5 kamelia. Eikä hän ole kelvannut kenellekään vaimoksi. Eikä siten ole voinut tehdä lapsikatrasta turvaamaan vanhuuttaan. Onpa hän voinut joutua täysin hyljetyksikin.
Rahasta tehdään täällä länsimaissakin joskus aika hulluja juttuja henkensä pitimiksi...

Mutta ulkopuollisten yhdessä paikalllisten kanssa työnä on muuttaa kulttuuri, nuorissa valistuneissa miehissä on jo niitä, jotka eivät enää halua leikattua tyttöä vaimoksi. Kun heitä on riittävän monta.. voi tilanne keikahtaa suotuisaan suuntaan nopeastikin. Vähän niinkuin muoti-ilmiönä kenties?

Henna kirjoitti...

Enpä ollut sellaisesta päivästä kuullutkaan! Ei vissiin sitten kauhean näkyvästi ole ollut esillä. Saisi kyllä olla esillä enemmänkin.

Tuo on kammottava asia. Ja mitenköhän paljon kaikenlaista muuta hirveyttä tehdäänkään kenenkään tietämättä kulttuurin tai uskonnon nimissä? Kyllä ihminen on verraton olento :(

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Aivan Henna!
Silpomisessa kajotaan ihmisyyden perusolemukseen viemällä seksuaalisuus iäksi. + vammautetaan loppuelämän kipuihin ja kärsimyksiin. Sama kuin jos miehiltä leikattaisin sukupuolielin tykkänään pois.
Kyllä tästä täytyy jonkunlainen varojenkeruutempaus tehdä. JOs vaikka käveltäis näyttävästi 6000 askelta? Öh.. ei ehkä kuitenkaan joka päivä. Minkähänpituinen matka se on, pitääpä kokeilla :)

between kirjoitti...

Luin teemapäivästä ja Aavikon kukka -kirjasta torstaina lehdestä ja artikkeli kiersi jonkin verran myös facebookissa. Silti asia saa aivan liian vähän huomiota, vaikka se globalisaation ja maahanmuuton lisääntyessä koskettaa myös meitä suomalaisia. Kuinkahan paljon keskuudessamme onkaan esimerkiksi somalinaisia, jotka ovat läpikäyneet operaation. Ihan järkyttävää ja täysin tarpeetonta. Linkitän tämän postauksesi facebookiin. Jos edes joku heräisi.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos!
Länsimaissahan silpominen on yleisesti laissa kiellettyä (törkeänä pahoinpitelynä kai Suomessa ). Kuitenkin sitä täälläkin esiintyy, koska tyttöjä viedään ulkomaille silvottaviksi ja joillekin se tehdään täällä laista piittaamatta.

Zepa kirjoitti...

Näin tuon leffan. En yleensä elokuvissa jaksa liikuttua ihmisten puolesta, eläinten pikemminkin. Mutta tätä katsoessa, tuota, taisin ihan itkeä. Pentuparka, voi jumalantähen.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei Zepa!
No ei ihme jos olet itkenyt. Nainen kuin eläin. Kauppatavara.

Mirene kirjoitti...

Minäkin katsoin tuon leffan vuosia sitten, ja voin kyllä pitkään sen jälkeen pahoin. Samoin tuli paha olo, kun kuuntelin aiheesta syksyllä esitelmää naisiin kohdistuva väkivalta -seminaarissa En kyllä ymmärrä, miksi asiasta vaietaan eikä tuosta päivästä juurikaan mediassa puhuttu. Asia on kuitenkin ihmisoikeusrikkomus, ei mikään kulttuuriero, jota tulisi kunnioittaa ja ymmärtää (tai sulkea silmät, koska se ei muka kosketa meitä).

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Aivan Mirene. Ja nyt kun asia on nostettu pinnalle me kaikki voimme kantaa kortemme kekoon, niin kuin Waris Dirie itse sanoo, pieninkin lahjoitus vie työtä eteenpäin oikeaan suuntaan. Osuvasti sanoit, fb:ssäkin joku käytti juuri samoja sanoja. Itse valitsemme suljemmeko silmämme ja korvamme vai autammeko. Itse olemme lahjoittaneet sekä Dirien säätiölle että Unicefille. Kommenteista näkee että myös moni muu järjestö, esim. PLAN, Unifem ja Sley ja Fida , joiden turvakodeissa muuten Eevireginan mies (kommentti nro 20) on käynyt kuvaamassa, tekevät työtä silpomisen estämiseksi ja uhrien auttamiseksi. Väylät ovat auki.

Menna Waris kirjoitti...

Hirveää, hirveää, ei pysty lukemaan (olen kyllä aiemmin lukenut kirjan/kirjoja, joissa tästä mielivaltaisesta kidutuksesta puhutaan). Järkyttävää ja surullista ;( Mutta hyvä kun muistutit, että väylät ovat auki! Menen heti laittamaan Didierin säätiöllä lahjoituksen.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

HUOMIO, http://namustellen.blogspot.fi/ arpoo kyseisen kirjan.
Paljon on arvosteltu myös naisia itseään. Waris Dirien äiti herättää ja päästää 13-vuotiaan Waris:n yöllä pakenemaan yksin pimeään, vailla päämäärää, lapsen joka ei kotikyläänsä kauempana ole käynyt koskaan, jotta hän säästyisi silpomiselta ja sen seurauksilta. Tietäen että todennäköisesti hän ei lastaan enää koskaan näe.
Waris:n pakomatka on vaiherikas ja jännittävä, kirja on myös kuin paras seikkailukirja, uskomaton elämäntarina tiestä huippumalliuteen ja YK:n lähettilääksi. Eli eikun Namustellen blogiin ja arpaonnea :)

Menna Waris kirjoitti...

Mä idiootti etsin Didierin säätiötä, ei tietenkään löytynyt (tuolal väärällä nimellä). Unicefillakaan en nähnyt juuri tähän asiaan liittyvää otsikkoa, mutta liityin joka tapauksessa kuukausilahjoittajaksi. Kammottavassa tilanteessa eläville lapsille se joka tapauksessa menee. Vielä kerran, kiitos kun muistutit, maailman kauheuksilta kun usein tekee mieli sulkea silmät jos ei joku ravistele hereille ;(

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei Menna, kiitos käynnistä! Jossain tuolla tekstissäni on linkit vähän joka paikhaan. Pitääkinpä unicefilta kysäistä miten voi ohjata rahansa spesifisti just tähän asiaan, en huomannut sellaista kohtaa minäkään, linkkini osoittaa vain sinne mistä aiheesta kerrotaan. Dirien säätiölle annetut lahjoitukset luonnollisesti menee just tähän asiaan.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Jo aamulla ennen klo 8:50 (nopea palvelu, niin kuin oletinkin:) on unicef vastannut:
Hei Helena!

Kiitokset kysymyksestäsi.
Meille lahjoittaessa ei valitettavasti voi ’korvamerkitä’ rahoja yksittäiseen kohteeseen. Ne menevät yleisrahastoon, josta rahoitetaan kaikkia UNICEFin projekteja. Ainoastaan hätäapu on sellainen valinta, jonka voi tehdä. Tällä hetkellä se kohdistuu Filippiineille ja Syyriaan.

Ystävällisin terveisin,

Jaana Tuhkanen
Asiakaspalvelija, tutor
Suomen UNICEF ry
Lautatarhankatu 6, 00580 Helsinki, Finland
Puh. 09 5845 0280 (ark. klo 09-15)
asiakaspalvelu@unicef.fi
etunimi.sukunimi(at)unicef.fi

Lady of The Mess kirjoitti...

Luin tämän jutun jo aiemmin, mutta kännykällä kommentointi ei oikein luonnista. Tärkeästä asiasta kirjoitat ja paljon olisi asiaan ja muutamaan muuhunkin samankaltaiseen asiaan sanottavaa.
Tässä vielä suora linkki tuonne Dirien säätiöön - tuota kautta pystyy myös lahjoittamaan;
http://www.desertflowerfoundation.org/en/
Ja vielä linkki UN Women -sivuille: http://www.unwomen.fi/uutiset/nollatoleranssi-tyttojen-ymparileikkaukselle/

Heli - Valkoista Harmoniaa kirjoitti...

Tää on tosiaan käsittämätöntä -miten tämä voi olla nykymaailmassa mahdollista?! Onneksi olemme syntyneet Suomeen, mutta sääliksi käy niitä jotka joutuvat kokemaan näitä vääryyksiä :/

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hieno homma, kiitos linkeistä Lady!!

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Ja hei Heli! Eikö ole ihan uskomatonta ja käsittämätöntä. Ja eletään sentään vuotta 2014.WHAAT!

Leena Lumi kirjoitti...

Kävin täällä tätä lukemassa jo kerran. Jäi kesken. Ei niin, etteikö pitäisi tietää, mutta minulle tulee tämän asian äärellä niin vihaisen turhautunut olo: Miten on mahdollista, että ihminen on käynyt kuussa, että elämme 2000 -lukua ja tämän annetaan jatkua...

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Ajattelin juuri samaa, kun katsoin ohjelmaa kuun valloittamisesta kun kuussa käveltiin kuukävelyä. Me voisimme kävellä 6000 askelta. Ihan täällä maan pinnalla. Tyttölasten puolesta. Kiitos kommentista Leena Lumi.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Tämä postaus on ponnahtanut suosituimmuuslistallani jopa IL PONENTINOn ohi suoraan kärkeen. Kävijöitä on edelleen runsaasti. Tiedän, kommenttiketju on jo pitkä, mutta Rohkeasti vain kommentoimaan! Miten saamme pelastettua maailman tytöt ?!

Myrtti kirjoitti...

<3

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Ahaa.. rakkaudella maailma parannetaan! ;)) Myrtti se osaa.
-Blackie-

mama kirjoitti...

Niin ja blogissani on sinulle haaste!

Black Rose kirjoitti...

Tuo on niin järkyttävää!! Pistää niin vihaksi, ettei voi sanoin kuvata...prkllllll!!!!!!!

Ruudolf kirjoitti...

On kyllä järkyttävää :o Onpa kyllä hyvä kun nostatte blogissanne tällaisiakin aiheita esille! Pitääpä lukea tuo kirja..

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Hei ja kiitos kommenteista! (ja haasteesta :)
Niinpä, Blackiekin on koko blogihistorian aikan ensimmäistä kertaa ever oikeasti nyt vihainen hänkin.
Aivan, Black Rose ja Ruudolf, nimenomaan turhautumisen tunne on vahva, ja se lieventyy ainakin itselläni vain tekemällä asialle JOTAIN. Mutta mitä muuta, lahjoituksen tekemisen lisäksi, sitä en todellakaan tiedä. Vielä. Mutta jotain on yritettävä tehdä tyttö- ja naisparkojen hyväksi. Tiedonjako ilman toimintaa ei vielä kovin pitkälle johda. Kiitos vielä kommenteista, ne ovat erittäin tärkeitä ja toivottavasti saavat aikaan keskustelua asiasta ja toimintaa myös muualla.

Punainen Pihlaja kirjoitti...

Puistattavaa! Iho nousee kananlihalle.. Aiheelle soisi kyllä enemmän mediahuomiota.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Aivan, Punainen Pihlaja. Meidän pitää kaikkien huolehtia että tieto leviää mahdollisimman laajalle. Ensi vuonna ei saa käydä näin. Ellei media välitä, niin me ihmiset voimme välittää! 6.2. olisi mahtava jos jokainen kynnelle kykenevä kirjoittaisi ja huutaisi asiasta, sillä silloin on YK:n tukema kansainvälinen tyttöjen sukupuolielinten vastainen päivä, sanomanaan nollatoleranssi silpomiselle. Täydellinen sukupuolinen koskemattomuus on jokaisen tyttölapsen syntymäoikeus.

Heli kirjoitti...

Tämä on niin järkyttävää asiaa, että ihan itku tulee. Ja tämä on niitä asioita, mitkä pistää miettimään, että Jumalaa ei kerta kaikkiaan voi olla olemassa. Miten Hän antaa ihmisten tehdä toiselle noin suurta julmuutta? Yleensäkin lapsiin, naisiin ja eläimiin kohdistuva julmuus - no ok, ihan kaikenlainen pahuus ja julmuus - saa minut ajattelemaan näin.

Helena ja Blackie The Cat kirjoitti...

Kiitos kommentista Heli. Asia nousi taas tapetille kun Teema esitti Aavikon kukka elokuvan 10.4. , Jumalasta en tiedä, mutta jos IHMINEN olisi riittävän hyvä, tähän puututtaisiin voimakkaalla kädellä ja suurella joukolla kaikilla tasoilla, taloudellisesti poliittisesti humaanisti jne. Kansat vaatien toimenpiteitä, päättäjien ja valtaapitävien toimiessa yhdessä.

Lähetä kommentti